Mielipidekirjoitus Helsingin Sanomiin 31.03.2022 liittyen tähän uutiseen
Riihimäki ei ratkaise kaikkia ukrainalaislemmikkien maahantulon haasteita
Maahanmuuttoviraston päätös perustaa Riihimäelle lemmikkien eristyksen mahdollistava vastaanottokeskus oli välttämätön. Se ei kuitenkaan riitä. Lähikunnissa pitää herätä tarjoamaan karanteeniajan jälkeisiä majoituspaikkoja, sillä jos läpivirtausta ei saada toimimaan, eristyksen mahdollistavat paikat loppuvat nopeasti.
Tiedotusta on välttämätöntä tehostaa sekä ukrainaksi että venäjäksi. Tieto siitä, miten toimia lemmikin kanssa Suomeen saavuttaessa, on saatava tulijoille jo ennen maahantuloa tai välittömästi sen yhteydessä. Tänne jo saapuneista osa ei vieläkään tiedä vaatimuksista.
Kaikki eivät saavu tullin kautta. Osa suuntaa suoraan asumaan tuttujensa luokse, monet majoittuvat muualla kuin vastaanottokeskuksissa. Miten tavoitetaan täällä jo olijat, miten hoidetaan ryhmässä saapuneen yksittäisen lemmikkiperheen kuljetus Riihimäelle? Jos tietoa eristysohjeen sisällöstä ja ulosteiden keräämisen välttämättömyydestä ei heti ole ja omistaja ulkoiluttaa koiraansa, paikalle seuraavaksi vipeltänyt jyrsijä voikin jo siirtää ekinokokkiloisen maastoomme.
Vantaalla teimme jo aloitteen eläinten kanssa saapuvien huomioimisesta ja toivomme samaa myös muihin kuntiin: kunnan pitää tarjota ukrainalaislemmikille maksutta paitsi nykyiset eli loishäätö, sirutus ja vasta-ainetestit, myös päivystystasoinen hoito eläimen sairastuessa äkillisesti vakavasti. Se auttaa pitkän pakomatkan rasittamaa eläintä, mutta on välttämätöntä myös tarttuvien eläintautien tunnistamiseksi ja pysäyttämiseksi. Kuntiin tarvitaan lemmikit sallivia majoituspaikkoja, jotta tulijoilla on mahdollisuus asua kohtuullisen etäisyyden päässä työpaikoistaan ja sukulaisistaan eikä lasten koulu- ja ystäväpiiri vaihdu jatkuvasti.
Tuire Kaimio
eläintenkouluttaja, kaupunginvaltuutettu
Reija Friman
oikeustieteen opiskelija, kaupunginvaltuutettu
Viivi Viuha
eläinten kanssa saapuvien kotimajoitusverkoston koordinaattori