Eilisyö meni sikeästi nukkuessa. Edeltänyt yö jäikin aika lyhyeksi, sillä samaan vuorokauteen mahtuivat sievästi peräkkäin ystävän väitöstilaisuus ja pelastuspalvelun suurharjoitus. Väitöskaronkkaan osallistuminenhan tietenkin ne unitunnit niiden välistä vei, mutta ei juuri olisi voinut olla kiinnostavampaa, liikuttavampaa, hauskempaa ja hyödyllisempää vuorokautta.

Jätin tarkoituksella väitöstilaisuudesta kirjoittamisen virkeään hetkeen. Niin erityislaatuisesta ja merkittävästä asiasta on kyse. Globaalisti merkittävästä. Tässä linkki väitöskirjaan, joka käsittelee kuolainten aiheuttamia vaurioita ravi- ja kenttähevosten suussa.

Näitä tutkimuksia olisi tuskin voitu julkaista missään muualla kuin Suomessa eikä tekijäkään olisi voinut olla muu kuin Kati Tuomola. Ihminen, joka on kasvanut ja toiminut itsekin ravihevosten parissa, ja työskennellyt myös raveissa eläinlääkärinä.

Kuolainten aiheuttamia vaurioita hevosten suussa on kyllä jossain määrin aloitettu tutkimaan muissakin maissa, mutta niissä tutkijat ovat saaneet jopa tappouhkauksia ja tutkimuksen rahoittajat ovat estäneet tulosten julkaisemisen.

Helpolla ei ole Katikaan päässyt. Myös omassa maassamme on riittänyt heitä, jotka ovat yrittäneet painostamalla ja ikävillä puheilla laittaa kapuloita tutkijan rattaisiin. Jos minulta kysytään, Kati ansaitsisi sinnikkyydestään ja rehellisyydestään kaikki mahdolliset mitalit. Hänellä on sellaista rohkeutta, jota toivoisi kaikille.

Huomionarvoista on, että tutkija itsekään ei tiennyt mitä odottaa alkaessaan tutkia ravihevosten suita järjestelmällisemmin. Pintapuolisella vilkaisulla ei kaikkia vammoja näe, vaan havaitsemiseen tarvitaan lamppu ja systemaattinen tapa käydä kaikki suun osat läpi. Helposti toteutettavissa olevan tarkastusprotokollan kehittäminen ja etenkin siitä tuotetut oppimateriaalit olivat merkittävässä osassa tutkimusta ja sitä, että hevosten hyvinvointia saadaan käytännössäkin seurattua.

Mutta löydettyjen vammojen määrä yllätti tutkijankin. Sen toivoisin heidänkin ymmärtävän, jotka ovat syyttäneet Tuomolaa tarkoituksellisesta hevosalan mustamaalaamisesta. Hän ei tiennyt mitä odottaa, mutta ei myöskään keskeyttänyt tutkimustaan tai perääntynyt vammojen todellisen määrän selvitessä. Se on tieteentekijän arvokkain ominaisuus, rehellisyys ja vilpittömyys tutkimusta tehdessä.

Tässä kohtaa pitää kehua Suomeakin. Tämä todella on maailman vähiten korruptoitunein maa, ja sen näki tässäkin. Täällä tutkimusta ei keskeytetty eivätkä hevosalan yhteistyötahot estäneet tulosten julkaisemista, vaikka ne paljastuivat sellaisiksi kuin paljastuivat.

Sekin on rohkeutta ja kertoo siitä, että hevosen hyvinvointi on tärkeää. Sillä tietoa ja selviä mittaustapojahan me juuri tarvitsemme, jotta voimme seurata tilannetta ja erilaisten käytäntöjen vaikutusta hyvinvointiin. Nyt onkin mielenkiintoista nähdä, mitä tapahtuu jatkossa: mitä käytäntöjä muutetaan ja millaisia lisätutkimuksia tehdään.

Huomionarvoista on toki se, että suurella osalla hevosista oli kuolainten aiheuttamia vaurioita suussaan ja että vaurioita ovat aiheuttaneet myös ”lempeiksi” kuolaimiksi luullut kuolaintyypit (kuten Happy Mouth). Mutta aivan yhtä huomionarvoista on sekin, että isolla osalla hevosista ei ollut lähdön jälkeenkään vaurioita suussaan. Se on paljon parempi tilanne kuin se, että kaikilla olisi. Jokinhan selittää erot, ja se voi hyvinkin liittyä myös ihmisten tapaan käyttää ohjasapuja (mikä olisikin hyvä jatkotutkimuksen aihe). Osa nykykäytännöistä näyttää olevan ok, osa ei ole.

Kiitos tuoreen eläinlääketieteen tohtori Kati Tuomolan, meillä on nyt sekä tiedossa ongelman nykyinen laajuus että helposti toteutettava menetelmä kunkin hevosen suun tilanteen seuraamiseen. Me, kaikki hevosten kanssa toimivat, voimme nyt itsekin kurkistaa hevosen suuhun riittävän kattavasti, ja seurata sitä, miten eri välineet ja muut toimintatapamme vaikuttavat tilanteeseen.

Olen varma siitä, että jos maailman hevoset pystyisivät kiittämään Katia, ne tekisivät sen. Niin merkittävästä, tärkeästä ja uraauurtavasta pilottitutkimuksesta on kyse. Eläinsuojelu tuntuu välillä jumittavan paikallaan, mutta välillä se taas tekee aimo loikan esimerkiksi juuri tällaisten tutkimusten myötä.

Väitöstilaisuuden ja karonkan lisäksi myös niiden lomassa käydyt käytäväkeskustelut viisaiden, vilpittömien ja hyvinvoinnin eteen eri tavoin työskentelevien ystävieni ja uusien tuttavuuksien kanssa jättävät pysyvän muistijäljen. Voi kuinka noita livekeskusteluja onkin kaivattu kaiken ruudun ääressä etäilyn keskellä!

© Tuire Kaimio 

Kuvat:
© Minna Tallberg