Kuntaa tarvitaan koronakriisin jälkihoidossa

Vantaalla epidemiatilanne on ollut maan pahimpia ja vaikutukset sen myötä myös suurempia kaikkien elämässä. Etätyön ja -asioinnin lisääntymisessä on ollut positiivisiakin puolia, mutta sosiaalisen elämän rajoittumisen vaikutukset me kaikki tunnemme nahoissamme. Toisten ihmisten kanssa jutteleminen ja muu kanssakäynti on ihmisten hyvinvoinnille välttämätön asia. Kun sitä on jouduttu rajoittamaan pitkän aikaa, sen merkitys on varmaan kaikille tullut riipaisevan selväksi.

Vapaa-ajan liikunta-, kulttuuri- ja muut harrastustoiminnat ovat olleet pitkään katkolla, eikä se ole voinut olla vaikuttamatta sekä kuntalaisten fyysiseen että psyykkiseen hyvinvointiin. Vantaan pitääkin olla varautunut lisäämään ja tukemaan harrastustoiminnan mahdollisuuksia heti, kun se on mahdollista, ja vielä lisääntyneemmällä tasolla kuin ennen koronakriisiä.

Mennyt vuosi ei ole ollut helppo kenellekään. Koronakriisi on kuormittanut aikuisia ja nuoriakin niin paljon, että unihäiriöiden lisäksi masennus- ja ahdistuneisuushäiriöiden riski on kasvanut. Lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet, vammaiset ja liikuntarajoitteiset ovat kärsineet tukipalveluiden heikentymisestä ja terveydenhuoltohenkilöstö on paikoin ollut jaksamisensa äärirajoilla ja uupunutta.

Toisen ja nyt meneillään olevan kolmannen aallon kohdalla vaikutukset ovat olleet vielä ensimmäistä aaltoa suurempia. Jotta ongelmat eivät pahene, Vantaan on ehdottomasti vahvistettava terveyskeskuksissa ja työterveyshuollossa tarjottavia perustason mielenterveyspalveluja sekä nopeutettava hoidon ja tuen ääreen pääsyä.

Ikääntyneiden yksinäisyys on lisääntynyt, ulkona liikkuminen vähentynyt ja toimintakykyä ylläpitävät palvelut ovat olleet monin paikoin keskeytettyinä. Erityisesti kotihoidossa on syntynyt suurta palveluvajetta, jonka vaikutuksia paikkaillaan vielä pitkään. Heti kun voidaan, vanhuspalveluita pitää siis lisätä vastaamaan kasvanutta tarvetta. Rokotukset ovat onneksi tuomassa tähän helpotusta.

Koronakriisi on näkynyt myös lomautuksina ja työttömyytenä. Näyttää siltä, että pandemia on eniten heikentänyt niiden taloudellista tilannetta, joilla on ollut jo entuudestaankin tiukkaa. Jos toimeentulon erot tämän vuoksi kasvavat, kunnalla on paljon tehtävää niiden seurausten hoidossa. Nyt jos koska kunnan on syytä edistää esimerkiksi rakennusprojektejaan ja muita työllistäviä toimiaan, eikä esimerkiksi viivyttää niitä.

Epidemia-aika on vaikeuttanut entisestään matalan kynnyksen peruspalveluihin pääsemistä. Tilanne on ollut mielenterveyspalvelujen osalta jo ennen kriisiäkin huono, ja nyt se on etenkin aikuisväestön osalta kerrassaan onneton. Tuen saamisen vaikeutuminen ja henkinen kuormittuminen ovat heijastuneet myös perheväkivallan kasvuna. Tukea tarvitaan siis entistä enemmän, ja sitä tarvitaan nyt.

Koronaepidemia on vaikuttanut kaikkialla Suomessa koko kuntien palvelujärjestelmään: perusterveydenhuoltoon, erikoissairaanhoitoon ja sosiaalipalveluihin. Palvelu- ja hoitovelkaa on kertynyt, kun kiireettömämpää toimintaa on lykätty ja kuntalaiset itsekin ovat jättäneet hakeutumatta hoitoon. Neurologian, psykiatrian ja keuhkosairauksien vastaanotolle on odotettu jopa yli puoli vuotta, ja jonoja on syntynyt myös psykiatriseen erikoissairaanhoitoon. Syntyneen palveluvajeen ja hoitovelan purkamiseen menee vielä pitkän aikaa.

Henkilöstö on paikoin uupunutta, sekä koronakriisin seurausten että henkilöstövajeen vuoksi. Vantaalla lääkäri- ja hoitajapula on niin suurta, että päiväsaikanakin terveyskeskuksissa toimitaan usein vajaamiehityksellä. Kumpiakin pitäisi saada palkattua lisää.

Lapset ja nuoret ovat olleet kovilla, usein koko perhe. Tuen ja palveluiden tarve on kasvanut, vaikka niiden toteutuminen on korona-aikaan monin paikoin hankaloitunut. Terveystarkastuksia ja tapaamisia on siirretty ja peruttu, henkilöstöä on siirretty. Yleisesti ottaen henkilöstän siirrot ja joidenkin palveluiden supistukset ovat kuitenkin olleet epidemian hallinnan kannalta välttämättömiä. Perheet ovat välillä jääneet sosiaalipalveluiden ja lastensuojelun ulottumattomiin, apua on ollut vaikea saada eikä esimerkiksi ryhmätapaamisia ole voitu aina järjestää.

Vaan niin ovat lisääntyneet myös aikuisten ongelmat, etenkin heidän, joilla on jo entuudestaan ollut elämänhallinnan tai mielenterveyden haasteita, tai joilla on ollut talousongelmia. Palveluiden vähentämisen ja siirtämisen lisäksi ongelmia on tuonut myös tukipalveluiden siirtäminen nettiin. Kaikki eivät sinne löydä, osaa käyttää palveluita, ja henkilökohtaisen kohtaamisen merkitys on joissain palveluissa todella suuri.

Nuoret ovat olleet koronakriisin kärsijöitä. Kouluissa ja ammattioppilaitoksissa on opetusta järjestetty osittain etäopetuksena, opiskelemaan pääsy on vaikeutunut, valmistuminen on monella lykkääntynyt jo esimerkiksi työharjoittelupaikkojen puuttumisen seurauksena ja työllistyminen on ollut paljon normaaliaikoja hankalampaa. Ne, jotka ovat tarvinneet oppimiseensa erityistä tukea, eivät sitä korona-aikaan ole aina saaneet. Näitä jälkiä korjaillaan vielä pitkään, eikä yhtään nuorta saa päästää putoamaan. Vähintään pitää syksystä alkaen lisätä esimerkiksi ammattioppilaitoksissa lähiopetuksen määrää ja kaikilla opetusasteilla tukea (psykologit, kuraattorit, eritysopetus) siitäkin, mitä se on normaaliaikoina ollut. Vaje ei korjaannu muuten, ja pelissä on nuorten koko elämä.

Valoa tunnelin päässä on onneksi näkyvissä. Jos kaikki menee hyvin ja epidemia tästä vielä hellittää, talous- ja työllisyystilanne voi alkaa kohentua. Siihen kuitenkin vaikuttaa epidemian kehitys paitsi Suomessa, myös muualla maailmassa. Kunnan tulee tehdä kaikkensa, jotta työllistymisen syrjään pääsevät kiinni myös he, jotka ovat kriisin jäljiltä eniten vaarassa pudota työelämän ulkopuolelle: nuorten, siihen mennessä vähän koulutettujen, maahanmuuttajataustaisten ja ylipäätään myös alaa vaihtavien aikuisten koulutukseen täytyy saada lisää resursseja.

Osa ongelmista näkyy nyt, osa tulee esiin vasta ajan kuluessa. Kuntaa todella tarvitaan, kun palveluiden tarve on kriisin jäljiltä koholla.

Vantaan viime vuonna saamista koronatuista jäi käyttämättä 38 miljoonaa euroa. Sekään ei riitä, vaan lisää tarvitaan. Vihreiden valtuustoryhmän esitys siitä, että koronan hoidon lisärahoitus pitäisi aloittaa jo tulevana syksynä, on enemmän kuin aiheellinen.

Jos Vantaa ei suuntaa näihin ja ylipäätään koronakriisin jälkihoitoon tehokkaasti varoja juuri nyt, kun hätä on suurin, vaikutukset tulevat vielä paljon kalliimmaksi tulevaisuudessa. Palveluista tai henkilöstöstä säästäminen olisi tällä hetkellä ihan vihoviimeinen asia, mitä Vantaa voi tehdä.

© Tuire Kaimio 

Kuvat:
© Minna Tallberg